TUTKIMUSRYHMÄ:
Frank R. Lin, MD, PhD; Kristine Yaffe, MD; Jin Xia, MS; Qian-Li Xue, PhD; Tamara B. Harris, MD, MS; Elizabeth Purchase-Helzner, PhD; Suzanne Satterfield, MD, DrPH; Hilsa N. Ayonayon, PhD; Luigi Ferrucci, MD, PhD; Eleanor M. Simonsick, PhD ; for the Health ABC Study Group
Tässä vastikään julkaistussa tutkimuksessa on selvitetty onko kuulon alenemisella yhteyttä kotonaan asuvien ikäihmisten kognitiivisten kykyjen tavallista nopeampaan heikentymiseen.
Tutkimus käynnistyi 1997-98 ja se jatkui useiden vuosien ajan. Tutkimusjoukon muodosti 1984 ikäihmistä (keski-ikä 77,4 vuotta), joiden kognitiiviset kyvyt olivat tutkimuksen alussa normaalilla tasolla. Heidän kuulonsa testattiin tutkimuksen alusta laskien vuonna 5, ja heidän kognitiiviset kykynsä mitattiin vuosina 5, 8, 10 ja 11. Kognitiivisten kykyjen testaamiseen käytettiin 3MS (measuring global function) ja Digit Symbol Substitution (DSS) testejä.
Henkilöillä, joiden kuulo oli heikentynyt PTA > 25 dB, n = 1162, joka tarkoittaa sitä että kaikkein keskeisimpien puhealueen taajuuksien välisten kynnysarvojen (= hiljaisin vielä kuuluva ääni) keskiarvo on ollut suurempi kuin 25 dB (vrt. normaali kuulo on 0 – 10 dB) oli 3MS -testin tulos 41 % heikompi kuin normaalikuuloisilla ja DSS-testin tulos 32 % heikompi kuin normaalikuuloisilla.
Kognitiivisten vaurioiden riski oli 24 % suurempi kuulon alenemasta kärsivillä kuin normaalikuuloisilla henkilöillä. Kognitiivisten kykyjen heikentymisen riski oli sitä suurempi, mitä enemmän kuulo oli alentunut. Kuulon alentumisella on siis suora yhteys kognitiivisten valmiuksien normaalia nopeampaan heikentymiseen.
Tutkijaryhmän mukaan lisätutkimuksia tarvitaan siitä, millainen mekanismi ilmiöitä yhdistää ja voidaanko kognitiivisten valmiuksien heikentymisen ehkäisyyn vaikuttaa kuulon kuntoutuksella. Varmaa on siis kuitenkin se, että kuulon alentuminen vaikuttaa kognitiivisten kykyjen heikentymiseen sitä nopeuttavasti.
