Pidänkö vain yhtä kojetta?

Jos kummastakin korvasta on kuulo laskenut yli 20 desibeliä ja niihin on kuuloalan ammattilaisen suosituksen mukaisesti sovitettu kuulokojeet, on tärkeää pitää molempia yhtä aikaa korvissa. Kojeet on säädetty toimimaan yhdessä, jotta saavutettaisiin optimaalisen hyvä lopputulos kuulon kuntoutuksen kannalta; tasainen kuuluvuus, hyvä suuntakuulo, parempi sanatunnistuskyky ja kuulokojeiden mahdollistama melunhallinta ja muut adaptiiviset toiminnot tarkoitetulla tavalla.

Usein on niin, että jos vain toinen kuulokojeista on käytössä silloin tällöin, tai ei lainkaan, ei suunnitellun kaltainen tottuminen kuulokojeiden antamaan äänimaailmaan toteudu. Tällöin kärsitään useista asioista. Yksittäisten äänten erottautuminen ympäristössä on huonompaa. Taustahäly saattaa häiritä kojeetonta korvaa, eikä kojeellisen korvan melunhallinta pääse toteutumaan toivotulla tavalla.

Samoin, yhtä kojetta käytettäessä ei kuunneltavien kohteiden eikä myöskään taustahälyn muodostavien lähteiden sijaintia voi aina erottaa ympäristöstä. Näin häly on häiritsevämpää kuin mitä se olisi jos melun lähteillä olisi selkeä suunta ja sijainti. Yhdellä kojeella kaikki ulkoiset äänet saattavat joissain tilanteissa sekoittua keskenään epäselväksi kaaokseksi.

Kahdella kojeella toteutuu ns. ”kolmiulotteinen kuulo”. Jos esim. taustahälyn lähteitä on useita, niin ne selkeästi toisistaan erottautuessaan ovat miellyttävämpiä kuunnella kahdella kojeella, vaikka taustahälyä ovatkin. Tosin, hyvien kuulokojeiden melunhallinnan ansiosta taustahäly kuuluu yleensä riittävän vaimentuneena tai ei ollenkaan.

Kaikki tiedämme, mikä ero on kuunneltaessa stereoita kuulokkeilla niin, että ensin asetetaan vain yksi kuuloke korvalle, ja sitten, hetken kuunneltua, toinenkin. Vasta kahden kuulokkeen yhteisvaikutuksella kuuntelija ikään kuin sukeltaa sisälle ”kolmiulotteiseen” äänimaailmaan. Vaikka ympäristössä on usein taustahälyä, on kaikilla äänillä tällöin, suuntakuulon ansiosta (= kahden kojeen yhtäaikainen käyttö), oma paikkansa ääniympäristössä. Näin tuota vaimentuneena kuuluvaa hälyäkin on entistä helpompi sietää.

Kuulemisen vaikeutta lisää usein sanatunnistuksen heikkeneminen siitä korvasta jossa ei ole kuulokojetta. Tätä ei tapahdu aina, eikä tätä tapahdu kaikille. Mutta vaara on olemassa. Passivoitunut korva voi alkaa ajan kanssa toimia yhä uneliaammin suhteessa sanojen tunnistamiseen. Jossain vaiheessa, joissain tapauksissa, saattaa käydä niin, että passiivisessa korvassa alkaa tapahtua sisäkorvan aistinsolujen rappeutumista. Jos näin käy, ei hyvää sanatunnistusta voida enää palauttaa. Kuulokoje ei tuo uusia soluja sisäkorvaan, se vain vahvistaa ulkoa tulevaa ääntä, siinä kaikki.

Käyttämällä aina kahta kuulokojetta, voi kuulokojeen käyttäjä omasta puolestaan varmistaa ja suojella korvien kykyä hyvään sanojen tunnistamiseen. Vahvistettu ääni pakottaa korvat pysymään aktiivisina. Joillakin huonokuuloisilla sanatunnistuskyky heikkenee joka tapauksessa, mutta käyttämällä aktiivisesti kuulokojetta kummassakin korvassa he voivat hidastaa tämän huonon prosessin etenemistä hyvinkin ratkaisevassa määrin.

 

 

 

Jaa...Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInShare on Google+Email this to someone