Kun kuulo alenee, on ongelma tavallisesti sisäkorvassa. Sisäkorvan kuulovikaa sanotaan sensorineuraaliseksi kuuloviaksi, ja se tulee yleensä iän mukana – mutta ei aina. Syy kuulon heikkenemiseen voi olla perinnöllinen ja voi johtua myös altistumisesta ympäristön melulle; yhtäkkiselle kovalle impulssi-melulle tai tasaisesti jatkuvalle. Kuulo voi heiketä myös tiettyjen kemikaalien ja lääkkeiden vuoksi, joista ehkä tärkeimmät ovat sisplatiini ja aminoglykosidi. Pään ja kaulan alueen sädehoito voi alentaa kuuloa. Myös tupakoinnin ja/tai kipulääkkeiden käyttö meluun yhdistettynä on todettu edistävän kuulonalenemista.
On myös raportoitu joistakin mahdollisista aineista, joiden aiheuttama kuulon aleneminen saattaa olla korjattavissa. Näitä ovat esim. diureettisten lääkkeiden käyttö, salisylaatit, ei kortisonia sisältävät tulehduskipulääkkeet ja kiniini.
Suurin osa aikuisväestön kuulovioista on peräisin sisäkorvan ongelmista, joissa on mukana myös perintötekijät. Kuulontutkimus on tarpeellinen kun äänet ja puhe kuuluvat liian hiljaisina tai puhetta on vaikea erottaa taustahälyssä.
Sisäkorvaviassa kuulo on yleensä alentunut epätasaisesti. Matalat äänet kuuluvat paremmin ja korkeat huonommin. Puhetta kuunneltaessa ovat konsonantit pääsääntöisesti korkeilla taajuuksilla ja vokaalit matalilla. Tämä tarkoittaa alentuneessa kuulossa sitä, että kuulo on alenemansa lisäksi myös laadullisesti huono; kuullaan kyllä puhetta, mutta ei saada sanoista selvää. Konsonantteja saattaa puuttua kuullusta puheesta joko osittain tai kokonaan.
Sisäkorvan kuuloviassa, kuulon alentumisen lisäksi, äänen vastaanottaminen on aina enemmän tai vähemmän häiriintynyttä. Sisäkorvasta johtuvaa kuulovikaa ei voida parantaa, mutta kuulokojeen sovittaminen auttaa merkittävällä tavalla selviytymään arjen sosiaalisista tilanteista.
Välikorvasta johtuvia kuulovikoja on todettu synnynnäisten ominaisuuksien lisäksi esim. tiettyjen korvasairauksien aiheuttamiksi. Näitä kuulovikoja korjataan mahdollisuuksien mukaan leikkauksella. Välikorvan aiheuttamassa kuuloviassa (johtumistyyppinen eli konduktiivinen) ulkoa tuleva ääni ei pääse vapaasti etenemään sisäkorvaan asti. Ulkoa tuleva ääni etenee korvakäytävästä tärykalvon läpi välikorvaan, ja sieltä soikean ikkunan kautta sisäkorvaan. Mikäli välikorvassa on ongelmia, se voi vaimentaa äänen etenemistä siitä eteenpäin. Kuulontutkimuksella tämä voidaan useimmiten todeta.
Välikorvaviassa kuppikuulokkeilla mitattuna kuulo on laskenut enemmän kuin luujohtokuulokkeilla (= kova kuuloke korvan takana päätä vasten) mitattuna. Välikorvan kuulovika ei kuitenkaan itsessään huononna sanatunnistuskykyä eikä aiheuta kuuroutta. Jos välikorvavikaa ei voida jostain syystä leikkauksella korjata, niin kuulokojesovituksella pääsee usein erinomaisiin tuloksiin.
Kuulovika voi olla myös ns. sekatyyppinen, jolloin kuulonaleneman syynä on sekä sisä- että välikorva.
Sentraalinen kuulovika esiintyy keskushermostossa (aivorunko tai aivokuori). Tämä kuulovika ei yleensä tule esille kuuloa mitattaessa lainkaan, tai sitten poikkeamat kuulokäyrässä ovat lieviä. Äänten tunnistaminen tai puheen erottaminen (= sanatunnistus) on kuitenkin vaikeaa, ja voi olla ääritilanteessa niin, ettei puhuttua viestiä ymmärretä ollenkaan.
