Selvänsaanti-ongelmaa tapaa kuulokojeen käyttäjillä aina silloin tällöin. Syitä tähän on useita. Kuulokojeessa on vikaa, kuulokojeiden säädöt eivät ole kohdillaan, tai kojevalinta ei palvele hälyisissä tilanteissa puheen kuuntelemista. Tai sitten, kojeen käyttäjän sanatunnistuskyvyssä on tapahtunut laskua. Joskus harvoin löytyy myös kuulokojeen käyttäjä, jonka omat odotukset kuulokojeen mahdollisuuksista ovat epärealistiset. Tällöin kojesovitusten yhteydessä annettu opastus on ollut mitä ilmeisimmin puutteellista. Nämä kaikki ongelmat voivat hankaloittaa kuulokojeen käyttäjän arjessa selviytymistä merkittävästi. Tässä siis joitakin ongelmakohtia, joista kerron tarkemmin.
VIALLINEN KUULOKOJE
Kuulokojeet ovat huipputeknologian tulosta. Niissä on hyvin pieneen tilaan mahdutettu paljon elektroniikkaa. Kojeet toimivat oikein käsiteltyinä todella hyvin. Kuulokojeista täytyy kuitenkin pitää hyvää huolta. Vaikka suuressa osassa kuulokojeista on erittäin hyvä vedenpitävyys, on perussääntö kuitenkin aina se, ettei niitä pidä ehdoin tahdoin altistaa kosteudelle. Jos kuulokojeen käyttäjä harrastaa esim. liikuntaa ja hikoilee, on hyvä hankkia aina sellaiset kuulokojeet, jotka on suojattu kosteudelta mahdollisimman hyvin. Jos taas korvissa on vanhemmat kuulokojeet, on hyvä ja perinteinen konsti ostaa kirurgin hanskoja apteekista ja leikata tuosta hanskasta pikkusormi sadetakiksi kuulokojeelle lenkkeilyn ajaksi. Kun kuulokojetta käsitellään, esim. vaihdettaessa väliletkua, paristoa, tippiä, suodatinta yms., on se aina hyvä tehdä pöydän tms. työskentelytason yllä. Jos kuulokoje tipahtaa korkealta kovalle lattialle, saattaa kuulokojeen kuuloke tai mikrofonit vioittua.
Selvänsaantiin kuulokojeella kuunneltaessa voi vaikuttaa myös se, ettei kuulokojetta ole huollettu aikoihin. Esim. mikrofonit voivat kerätä ympärilleen pölyä ja likaa. Samoin niissä malleissa joissa kuuloke on rakennettu kuulokojeen sisään, saattaa likaantuminen aiheuttaa ongelmia. Kuulokojeet kannattaakin huollattaa kerran vuodessa tai useammin jos on tarpeen.
KUULOKOJEEN SÄÄDÖT
Yksi tavallisista syistä huonolle selvänsaannille voi olla se, että kuulokoje on säädetty liian hiljaiselle kokonaisvahvistukseltaan, tai 500 hertsin kohdalta joka on jossain mielessä kaikista taajuuksista yksittäisesti tärkein, vaikka kaikki puhealueen taajuudet ovat tietysti tärkeitä sinänsä.
Toinen ongelmakohta voi olla kojeen vahvistukseen liittyvä kompressiosuhteen sopivuus. Puheen ymmärrettävyyden kannalta asia on monimutkainen ja teoriassa on niin että mitä napakampi vahvistus (lineaarinen) sitä selkeämpi puheen erottaminen. Tämä on varmasti totta kun ollaan hyvin rauhallisessa tilassa jossa ei ole taustahälyä lainkaan eikä yhtäkkisiä kovia ääniä. Kuitenkin, käytännössä kuulokojeen käyttäjät tarvitsevat kuulokojeitaan juuri silloin kun liikkuvat kodin ulkopuolella liikennehälyssä, erilaissa ryhmätilanteissa, työssä, kerhotoiminnassa jne. Tällöin korostuu tarpeenmukainen yksilöllinen vahvistuksen kompressointi ja kuulokojeen melunhallinta-ominaisuus.
Laadukkaassa kuulokojeessa on tietysti laadukas melunhallinta ja päinvastoin. Puheen erottamisen kykyä on tutkittu paljon. Viimeisimpien tutkimusten valossa on todettu että vahvistuksen kompressoinnista (kovat äänet vahvistuvat vähemmän, hiljaisemmat enemmän) on puheen erottamisen kannalta hyötyä nimenomaan silloin kun kuulokojeen käyttäjän kuulo on matalille äänille suhteellisen hyvä ja korkeille äänille huono. Kun taas puheen erottamisen hyöty ei kasva kompressoidessa silloin, kun kuulo on huonontunut kaikilta taajuuksilta suunnilleen saman verran. Hyvän taustaäänten hallinnan vuoksi voidaan toki tässäkin tapauksessa käyttää kompressiota kuulokojeen käyttäjän toiveiden mukaisesti. Liialla kompressiolla voidaan helposti pilata kojesovitus kokonaan. Tällöin ei selvänsaanti ole varmasti kohdillaan. Kultainen keskitie on tässä hyvä ohjesääntö. Kuulokojeiden säätäminen tulee suorittaa aina yksilöllisesti.
KOJEVALINTA
Sanojen selvänsaantiin vaikuttaa luonnollisesti myös kuulokojeen laatu. Laadukkaassa kojeessa on niin hyvä melunhallinta, että kuulokojeen käyttäjä voi liikkua missä vain ja saa lähipuheesta aina hyvin selvää, usein silloinkin kun normaalikuuloinen ei enää saa selvää samassa tilanteessa. Kuulokojeen käyttäjän tarpeisiin nähden huonolla kojevalinnalla voi lopputulos olla että kuulokojeen käyttäjä ei saa selvää puheesta kunnolla missään muualla kuin kotonaan hiljaisissa olosuhteissa. Sielläkin, kun puoliso sanoo jotain niin TV tai esim. liesituuletin jo heti sotkee selvänsaantia.
SANATUNNISTUS
Useimmiten kuulontutkimusten yhteydessä, ellei kyseessä ole vain ns. seulontatutkimus, mitataan sanatunnistus, jota myös sanojen erotuskykymittaukseksi sanotaan. Jotta kuulokojeen käytöstä voi saada maksimaalisen hyödyn, on sanatunnistuksen hyvä olla välillä 92 – 100 %. Alle 70 % sanatunnistuksella on jo vaikeuksia joka paikassa.
Sanatunnistuksen heikkenemistä on kahta eri laatua. Huono sanatunnistus voi johtua esim. vain siitä, että korvan sanatunnistuskyky on passivoitumisen myötä, eli käytön puutteessa, huonontunut. Ikään kuin lihas jota ei ole käytetty aikoihin. Aktivoitumisen alkaessa se saattaa sieltä hyvinkin heräillä parempiin suorituksiin.
Toinen kysymys on, jos heikko sanatunnistus johtuu sisäkorvan aistinsolujen rappeumasta. Tässä tapauksessa meidän täytyisi saada vaihdettua korvaan uusia soluja, ja sehän ei ole mahdollista vielä tänä päivänä.
Kuulokoje tuo siis korvaan vahvistettua ääntä, mutta sanatunnistus pysyy huonona siitä huolimatta. Tällöin korostuvat seuraavat asiat; laadukas kojevalinta, keskustelu vain kasvokkain läheltä ja taustahälyn minimointi sekä hyvä valaistusolosuhde. Mikäli kuulokojeen käyttäjä osaa lukea huulilta, on tärkeää puhua taloudellisesti tuttuja sanoja käyttäen sekä selkeästi ääntäen. Kiire ei saa olla eikä saa huutamalla puhua. Kummassakin korvassa olisi myös hyvä pitää aina kojetta. Kyse voi olla sisäkorvan aistinsolujen rappeuman lisäksi myös korvan passivoitumisesta. Säännöllisellä kojekäytöllä saadaan ainakin tuo passivoituminen pois joka voi huonontaa entisestään sanatunnistusta. Tämän jälkeen saavutetaan se yksittäisen kojeenkäyttäjän optimaalinen sanatunnistuksen taso, jonka varassa sitten eletään.