Menieren tauti tarkoittaa kroonista korvasairautta johon liittyy sisäkorvan nestetasapainon häiriötiloja. Taudissa sisäkorvan lokeristoa suojaava kalvosokkelo turpoaa ja aiheuttaa painetta korvaan. Tyypillisiin oireisiin kuuluu alkuvaiheessa kuulonalenemaa joka yleensä vaihtelee. Tavallisesti vaihtelua on matalien äänten alueella. Sitten saattaa ilmaantua kiertävää huimausta sekä huminaa ja paineen tunnetta korvassa.
Alkuvaiheessa oireet ovat usein epätyypillisiä. Tauti saattaa alkaa vaikkapa pelkällä korvan lukkoisuuden tunteella tai ajoittaisella epämääräisellä huimauksella joka tuntuu vain lievänä ”maan keinahteluna”. Vain kolmannes sairastuneista saa alkuvaiheessa kaikki Menieren tautiin liittyvät oireet samanaikaisesti.
Näiden oireiden esiintyvyydelle on ominaista arvaamattomuus ja epäsäännöllisyys. Huimaus ja siihen usein liittyvä pahoinvointi saattavat kestää tuntikausia, ja kohtauksen loppumisen jälkeen saattaa seuraava päiväkin olla vielä ns. ”keinuva”. Tällöin ei auton rattiin tai polkupyörän selkäänkään ole välttämättä asiaa. Sitten voi taas olla, ettei oireita ole vuosiin. Huonon jakson alkaessa kohtaukset saattavat olla jopa jokapäiväisiä.
Tavallinen tilanne taudissa kuitenkin on, että kohtauksia on kahdesta neljään kertaan vuodessa. Pitkään sairastettu Menieren tauti yleensä häipyy vähitellen pois. Tällöin kuulo jää kuitenkin alentuneelle tasolle.
Hoito on oireenmukaista. Lääkkeenä käytetään betahistidiiniä. Sen tehosta ei ole lääketieteellisessä mielessä riittävän selkeää näyttöä, koska huimauskohtauksia esiintyy siitä huolimatta. Osa menieerikoista kokee kuitenkin että lääkkeen keskeyttäminen lisää huimausjaksoja. Euroopassa on ollut menieerikkojen suosiossa lääkkeenä myös neidonhiuspuu-uute, joista yksittäiset ihmiset kertovat saaneensa samanlaisen hyödyn kuin betahistidiinistä. Tätä ei lääketiede ole vahvistanut. Myös nestettä poistavasta lääkityksestä ja vähäsuolaisesta ruokavaliosta on todettu olevan apua.
Suolan määrä päivittäisessä ruokavaliossa ei saisi ylittää 2 grammaa. Toisaalta, suolaa olisi hyvä saada päivittäin vähintään 1,3 grammaa. Esimerkiksi kuusi ruisleipäpalaa vastaa noin 2 grammaa suolaa. Sadassa grammassa tonnikalaa (säilyke) on suolaa 1 gramma. Mutta jos liottaa tonnikalaa runsaan veden alla 30 minuuttia, poistuu suola kalasta käytännössä kokonaan. Niin sanottua piilosuolaa on valmisruoissa hyvin paljon. Varmin tapa kontrolloida suolan määrää on tehdä aina ruokansa itse. Ruokaa voi maustaa helposti muutenkin kuin käyttämällä runsaasti suolaa. Ihminen tottuu vähäsuolaiseen ruokaan jo kahdessa viikossa, eikä sen jälkeen edes kaipaa entiseen tyyliin suolattua ruokaa. Päivittäinen jodin saanti voi olla hankalaa kun suolan määrä on alhainen ja et käytä esim. maitotuotteita, josta normaalisti saadaan jodia päivittäiseen tarpeeseen, suosittelen jodin ottamista lisäravinteena.
Betahistidiinihoito ei luonnollisesti estä taudin etenemistä vaan helpottaa vain oireita. Tarkan ruokavalion lisäksi on myös todettu, että ruoka-aikojen pitämisestä säännöllisinä on hyötyä oireiden lievittämisessä, samoin terveelliset elämäntavat auttavat osaltaan hoitokokonaisuudessa.
Ruotsissa on kehitetty painepulssihoito (Meniett), joka rantautui Suomeenkin 2000-luvun alkupuolella. Hoidossa annetaan korvaan painepulsseja. Yhden painepulssin kesto on 0,6 sekuntia. Tätä pulssihoitoa toteutetaan potilaalle kolme kertaa vuorokaudessa. Jotta hoidot mahdollistuvat on kyseisen korvan tärykalvo putkitettava. Putki on samanlainen kuin esim. lasten välikorvatulehduksissa asennetaan. Hoidon vaikutukset ovat potilaspalautteen perusteella olleet vaihtelevia.
Silloin kun taudin oireet ovat rajut eikä lääkitys auta, saadaan voimakkaasti elämänlaatua invalidisoiva huimaus loppumaan sammuttamalla tasapainoelimen toiminta tautia sairastavasta korvasta kokonaan. Toimenpiteellä voidaan joko katkaista tasapainohermo, poistaa sisäkorvan aistirakenne kaikkinensa, tai sitten käytetään gentamysiini -nimistä antibioottia joka ”korva-myrkyllisyytensä” ansiosta sammuttaa tasapainoelimen toiminnan. Ihminen pärjää hyvin yhdenkin korvan tasapainoelimellä. Gentamysiini-hoito voidaan suorittaa polikliinisesti. Tämän hoidon jälkeen esiintyy todennäköisesti muutaman päivän sisällä sivuoireena parin päivän huimausjakso.
Tasapainojärjestelmä ohjaa myös näköaistia. Tästä syystä valoisassa ympäristössä, kun horisontti ja maisemaan kuuluvat esineet ja rakennelmat ovat näkyvillä, ei näkemällä voi kuitenkaan kompensoida horjuvaa tasapainoa.
Miten Menieren tauti sitten syntyy? Taudin syyksi on usein kerrottu sisäkorvan kalvoston turpoaminen. Nykytiedon mukaan tämä olisi vain yksi seuraus Menieren taudista – ei sen syy. Todelliseksi aiheuttajaksi on epäilty mm. joitakin viruksia, tai että nesteen poistuminen olisi jollain tavalla estynyttä. Stressi-tekijöistäkin on etsitty vastausta, sillä sisäkorvassa on havaittu kortisonireseptoreita, jotka siirtävät stressin aiheuttamia vaikutuksia myös sisäkorvan nesteeseen. Jopa sisäkorvan reumaa epäillään syyksi.
On totta että yksittäinen stressi-jakso voi aloittaa Menieren taudin, mutta on hyvä pitää mielessä ettei Menieren tauti ole stressisairaus vaan korvasairaus. Kukaan ihminen maailmassa ei voi välttää ajoittaista stressiä. Joten, älä leimaa itseäsi miksikään stressityypiksi sen vuoksi että sinulla on Menieren tauti. Menieren taudin alkusyytä ei vielä tunneta, mutta taudin tarkempaan syntymekanismiin saataneen vastauksia jo lähivuosina.
