Muusikon täytyy kuulla erittäin hyvin. Kuulo on hänen tärkeimpiä työvälineitään ja muusikko on myös täysin riippuvainen omasta kuulostaan. Kuulonsa avulla muusikko tietää miten hän soittaa tai laulaa, ja kuulonsa avulla hän myös erottaa ja tuottaa soittoonsa tai lauluunsa sen tarvitsemat vivahteet ja tulkinnallisen rikkauden.
Kun ihminen vanhenee alkaa meillä useimmilla ns. ikäkuulo haitata sosiaalisista tilanteista selviytymistä – erityisesti taustahälyssä. Puheen erottamisen kyky heikkenee hälyssä. Toisin on useimmilla muusikoilla. Heillä kyky erottaa puhetta taustahälyssä on tilastollisesti parempi kuin niillä, jotka eivät ole muusikoita. Tämä on musiikin harjoittamisen ansiota.
Musiikin harjoittamisesta on todettu olevan suurta hyötyä ihmiselle. Maailmalla on tehty suuri määrä erilaisia tutkimuksia musiikin vaikutuksista elämän eri alueille. Musiikki auttaa koululaisia yltämään hyviin oppisuorituksiin. Musiikin on todettu nopeuttavan toipumista aivoinfarktistakin. Musiikkia harrastavan muisti säilyy keskimäärin parempana vanhuudessa kuin musiikkia ei-harrastavan, samoin on kuulemisen kanssa.
Lisäksi muusikoiden kuulemiseen perustuva muisti on muuta väestöä parempi. Esimerkiksi luentoja kuunnellessaan muusikoilla on todettu olevan muuta väestöä parempi kyky jäsentää puheesta kuultua tietoa ja muistaa kuulemansa hyvin. Voi olla jopa näinkin, että joidenkin muusikkojen kohdalla muistiinpanojen kirjoittaminen samaan aikaan luentoa kuunnellessa saattaa paremminkin vaikeuttaa oppimista kuin että istuisi rauhassa ja kuuntelisi. Myös kognitiivisten kykyjen heikkeneminen on muusikoilla hitaampaa kuin muilla. Musiikin kanssa elämänsä viettänyt saa siis huomattavasti paremman suojan muistisairauksilta.
Mutta, ikävä kyllä, muusikoilla on usein vaikeuksia kuulonsa kanssa. Kuulonalenema ei ole harvinaista heidän keskuudessaan. Muusikot ovat saaneet lähes aina pitkäkestoisia melualtistuksia esiintyessään ja harjoitellessaan. Kuulosuojainten käyttäminen on heidän keskuudessa edelleen melko harvinaista. On huomattu että kuulosuojaimia käyttävät yleensä vain ne muusikot, joilla on jo eriasteisia kuulonalenemia. Näin muusikon ehkä kaikkein tärkein työväline, kuulo, on muuttunutkin välineeksi, jolla ei enää erota musiikkiin liittyviä nyansseja ja painotuksia niin kuin pitäisi. Korkeiden äänien erottaminen on saattanut heikentyä, ja mukaan on ehkä astunut myös kiusallinen tinnitus-vaiva. Tinnitus ja ääniyliherkkyys ovatkin suhteellisen tavallisia muusikoiden keskuudessa.
Musiikin harjoittamisen yhteydessä on ensiarvoisen tärkeää huolehtia muutamista asioista, joiden avulla muusikko voi suojella kuuloaan. Ensimmäisenä tulee huomioida musiikin voimakkuus. Mikäli siihen ei voida vaikuttaa aina riittävästi, niin sitten pitää katsoa esim. soittokeston pituus, ja vähentää sitä mikäli mahdollista.
Musiikkitilan akustiikan parantamisella saadaan usein aikaan suuriakin muutoksia. Soittajien/kaiuttimien sijoittuminen tilassa on myös tärkeää. Ja yhtenä kaikkein tärkeimmistä on tietysti kuulon suojaaminen. Ilman desibelimittariakin voidaan helposti päätellä, että jos ei voi kuulla mitä toinen sanoo metrin päässä, on suojaamisella jo kiire. Yksi perussääntö on hyvä muistaa aina. Jos musiikkitila on optimaalisesti akustoitu, ei musiikkinautinto vaadi koskaan liikaa desibelejä.
Osa muusikoista on kautta aikojen vastustanut kuulon suojaamista. Eikä tuo vastustus ole ollut täysin perätöntä. Kuulon suojaaminen vaikeuttaa usein musiikin eri vivahteiden kuulemista. Eräs olennainen vivahde esim. rock-musiikissa on äänenvoimakkuus itse. Klassisessa musiikissa ja jazzissa äänten hienovaraisten vivahteiden kuuleminen on todennäköisesti tärkeämpää kuin muussa musiikissa. Rock-muusikko pärjää helpommin kuulosuojaimet korvissaan kuin klassisen musiikin soittaja. Kun nämä elementit pannaan vaakakuppiin, niin hyvä kuulo lienee kuitenkin se olennaisempi asia jota täytyy suojella.
Muusikon ei kannata käyttää tavallisia korvatulppia kuulon suojaamisessa. Korvatulpat vaimentavat enemmän korkeita taajuuksia ja matalilla taajuuksilla vaimennus voi olla selkeästi vähäisempi. Näin suojattuna musiikki kuulostaa enemmänkin basso-voittoiselta muminalta, ellei äänenvoimakkuus ole todella suuri. Muusikko tarvitsee yksilöllisen kuulon suojauksen. Yksilöllisillä suojaimilla saadaan aikaan tasainen suojaus kaikille taajuuksille, jolloin musiikki kuuluu luonnollisesti, mutta hiljaisempana.
Suomessa on voimassa ns. asumisterveysohje. Ohjeen mukaan esitettävä musiikki, jota on vahvistettu sähköisesti, ei saa ylittää sataa desibeliä, kun se tasoitetaan neljän tunnin ajalle. Kun taas tasoitus tulee kahdeksan tunnin ajalle, on suurin sallittu desibeli määrä 85. Jos nämä ohjeet ylittyvät, on musiikki-esityksen tarjoajalla velvollisuus joko jakaa tai myydä korvatulppia yleisölle.
Muusikon hyvä kuulo on todella ensiarvoisen tärkeä asia ja korvaamaton työväline. Työterveyslaitos on määritellyt jo 10 desibelin kuulonaleneman vaikeaksi jos ammatissaan tarvitsee erityisen hyvää kuuloa.
